Agilityn naksuestekoulutus 2004 - 2005
Äippä kun on innostunut kauheasti kaikista koirahommista, niin sehän tietää minulle yleensä menoa ja meininkiä! Mutta mistäs sitä menoa ja meininkiä sitten löytyy? No ainakin agilityn vauhdikkaasta maailmasta =D Eli eihän se ollut kuin pakata taas eväät reppuun ja lähteä Imarin hallille temppuilemaan! Äippä nimittäin ilmoitti minut mukaan naksuesteryhmään, jossa käydään jokainen agility-este yksitellen läpi naksukoulutuksen avulla. Minä olen vielä sen verran vauva, ettei hyppyesteille ole asiaa pitkiin aikoihin, mutta onneksi löytyy monta sellaistakin estettä, jossa ei pieniä tassuja tarvitse rasittaa :)
----------
Ensimmäiseksi minun täytyisi oppia pujottelemaan keppejä. Hmm... minusta ne kepit oli inhottavia. Pelkäsin niitä kauheasti ja yritin lähteä karkuun! Äippä sai kuitenkin minut houkuteltua keppien lähelle ja naksutteli ensin siitä kun uskalsin lähestyä kepukoita. Eli muistakaa tämä kaikki kolleegat: ole pelkäävinäsi kaikkea mahdollista niin naksuja ja nameja setelee ihan helpoista jutuista =D tosi kätevää siis! En sitten kuitenkaan viitsinyt kauaa kiusata äippää sillä pelkojutulla vaan aloin kiltisti seuraamaan kosketuskeppiä jota äippä kuljetti keppien välistä. Ja sitä me sitten harjoiteltiin monta monta monta kertaa! Eli liikkeelle lähdin aina niin, että ensimmäinen keppi jäi vasemmalle puolelleni, seuraava keppi jäi oikealle puolelleni ja sitten vielä tulin takaisin niin , että se koko keppirivi jäi vasemmalle puolelleni ja siitä sitten niitä nameja sateli! Tosi hauskaa puuhaa =D Suosittelen!
-----------
Keppien pujottelu kun ei ole kaikkein helpointa puuhaa, niinpä me sitä harjoitellaan äipän kanssa edelleen ahkerasti. Jotta harjoitteluun tulisi vaihtelua, niin harjoittelimme kolmannalla harjoittelukerralla keinu-esteelle menoa. Keinu ei vielä tässä vaiheessa koulutusta ole korkean telineen päällä, vaan se on maassa ja keinuu siis vain ihan vähän. Harjoittelu lähti liikkeelle niin, että äippä laittoi kosketusalustan maahan aivan keinun päätyyn kiinni ja käski minun käydä koskemassa alustaa tassulla. Sehän on minulle tosi helppo juttu, joten naksuja ja nameja sateli roppakaupalla! Vähän ajan kuluttua äippä nosti kosketusalustan keinun päälle siihen ihan keinun päätyyn ja käski minun käydä koskemassa sitä... helppo juttu! Sitten äippä alkoi siirtää kosketusalustaa pikkuhiljaa koko ajan edemmäs ja edemmäs kunnes lopulta alusta oli jo keinun puolessa välissä. Siitä huolimatta kävelin rohkeasti keinua pitkin alustan luo ja painoin sitä tassulla =D Välillä yritin vähän fuskata ja kävelin koskemaan alustaa keinun vierestä, mutta niistä yrityksistä äippä ei palkannut minua. Ainoastaan silloin sain herkkuja kun lähdin liikkeelle suoraan keinun päästä ja kävelin keinua pitkin alustan luo =D Ja käskysana "koske" muutettiin "keinu" -sanaksi, joten osaan nyt mennä kosketusalustan luo käskystä "keinu". Oli muuten tosi jänskää touhua!
----------
Seuraavalla harjoituskerralla jatkettiin äipän kanssa keinulla temppuilua. Kosketusalusta siirrettiin jo yli puoleen väliin keinua, joten kun tassuttelin alustan luo, niin keinu keinahti hitaasti niin, että pystyin sitten jatkamaan tassuttelua suoraan eteenpäin keinun toiseen päähän. Minun olisi tarkoitus oppia laskeutumaan keinun kanssa turvallisesti maahan eli äippä yrittää opettaa minua niin, että pysähdyn aina juuri siinä kohdassa keinua, jolloin se alkaa painostani laskeutua hitaasti alaspäin. Ja kun keinu on laskeutunut maan tasalle, niin sitten vain tepsuttelen alas keinulta =D Tuollainen juttu täytyisi siis oppia! Harjoittelu aloitettiin niin, että äippä lähetti minut koskemaan keinun puolessa välin olevaa alustaa keinun päädystä. Kun pääsin alustan kohdalle, äippä naksautti ja antoi kädestää namin. Namin syötyäni jatkoin matkaa keinun toiseen päähän, jossa odotti nami ruokakupissa. Kuulostaa helpolta, mutta ihan noin "kivuttomasti" ei harjoittelutuokiomme sujunut ;) Ensinnäkin tässä harjoituksessahan äipän on kuljettava minun vierellä, jotta voi sitten alustan luona antaa minulle namin. Minä vaan en tahtonut aluksi pysyä keinun päällä, kun olin niin ihmeissäni siitä äipän seuraamisesta... Noh, kun sen vaikeuden yli päästiin ja pysyin hyvin keinulla vaikka äippä kulkikin vierellä, niin sitten kekkasin, että aina kun sain namin kosketusalustan luona, niin hyppäsin keinulta pois enkä kävellyt sitä loppuun saakka. Mutta pikkuhiljaa päätin jättää senkin ylimääräisen "kuvion" pois ja menin jo muutaman kerran koko keinuesteen alusta loppuun oikein =D HYVÄ MINÄ!
Uutena asiana tuli tällä samaisella harjoituskerralla putken läpi juokseminen. Äippä mietti Sirpa-open kanssa hetken, että milläs konstilla putken opetus aloitettaisiin ja lopulta he päättivät kokeilla seuraavanlaista operaatiota... eli minä jäin Sirpa-open kanssa putken toiseen päähän odottamaan ja äippä meni ruokakupin kanssa putken toiseen päähän. Sitten vain äippä kurkkasi putken sisään ja kutsui minua ja minähän tulin! Ja kun olin melkein ulkona putkesta, niin kuului NAKS ja herkku odotteli noutajaansa (spanieliaan) kupissa =D Minä kun en siis pelännyt ollenkaan putkeen menoa, niin harjoittelu edistyi huimaa vauhtia ja käskysana "putkeen" tuli mukaan tosi nopeasti! Että ei kuulkaa jännitystä puutu tämän typykän elämästä =D
----------
Nyt ollut harjoittelussa piiiiiittkkkä tauko... ensin alkoi joululoma ja sitten heti perään alkoi juoksuaika, joten kotosalla täytyi pysyä visusti! Mutta nyt on sitten äipän kanssa päästy käymään jo pari kertaa agilityharkoissa ja kylläpä on ollut mukavaa! Olen harjoitellut edelleen keppien pujottelua, putken läpi juoksua, keinulla tasapainoilua ja uutena asiana on ollut pöytä, jonka päälle minun on täytynyt hypätä ja pysyä paikoillaan viisi sekuntia =) Pöytä on tällä hetkellä minun ehdoton suosikkini ja aina kun äippä käskee minun pujotella keppejä (joka minusta on maailman tylsintä hommaa), niin minä menen heti pöydän luo ja pomppaan sen päälle istumaan! Pöydän päälle hyppääminen opetettiin minulle niin, että äippä laittoi kosketusalustan pöydän päälle, ihan siihen reunalle ja käski minun koskea sitä tassulla... ja senhän minä osaan! Sitten äippä siirsi alustan pöydän keskelle ja käski minun käydä koskemassa alustaa. Minun oli siis pakko pompata pöydän päälle jotta yletyin alustaan ja sen kun tein niin heti kuului "NAKS" ja sain roimasti herkkupaloja =D Fiksuna tyttönä hoksasin heti, että mistä oli kyse ja pomppasin heti uudelleen pöydän päälle... mutta naksua ei kuulunut. Oli ihan hiljaista ja aika tuntui matelevan hitaasti. Päätin kuitenkin istahtaa ja odottaa... ja odottaa. Ja kun kaikki kauheat viisi sekuntia olivat kuluneet, kuului "NAKS" ja namipala tippui maassa olevaan kuppiin. Eli minun täytyi hypätä pöydän päälle, odottaa hetki (kurnivalla masulla hetki kyllä tuntui iäisyydeltä) ja siitä sitten nameja alkoi ilmaantua kuppiin. Siis ihan tosi helppoa =D
----------
Mejä-, taippari- ja näyttelykiireiden vuoksi olemme nyt ainakin jonkin aikaa tauolla agilityhommista =) Kotona toki jatketaan sohvien päällä tasapainottelua ja hyppyjä huonekalulta toiselle...