Agilityn naksuestekoulutus 2006
Hieman taustaa: Nanna aloitti agilityn naksuestekoulutuksen syksyllä 2004. Agilityn naksuestekoulutuksessa opetellaan siis kaikki agilityesteet naksutinkoulutusmenetelmää käyttäen. Naksutinkoulutuksen alkeisryhmässä Nanna on opetellut koskemaan kuonolla kosketuskeppiä sekä koskemaan tassulla kosketusalustaa. Näitä kahta apuvälinettä hyödynnetään paljon agilityn naksuestekoulutuksessa. Koskestuskepin ja -alustan opettelusta voi lukea Naksutinkoulutuksen alkeiskurssi -sivulta. Nannan harjoittelussa on ollut nyt melkein vuoden tauko, joten sen vuoksi harjoittelemme vielä ihan perusjuttuja. Aikaisempia Nannan agilityharjoituksia voi lukea Agilityn naksuestekoulutus 2004-2005 -sivulta. ----------
|
7.2.2006 MAHTAVAA! Melkein vuosi on kulunut edellisistä agilityn naksuesteharjoituksista ja nyt päätimme äipän kanssa aloittaa tämän upean harrastuksen uudelleen :) on kyllä harjoitusten jälkeen niin mahtava ja energinen olo! Pitkä tauko on tehnyt TODELLA hyvää sekä minulle, että äipälle, sillä molemmilta löytyy nyt motivaatiota kahmalo kaupalla! Harjoittelimme tänään keppejä, putkea ja pöytää, eli ihan helpoista aloitettiin. Pidimme koko ajan vauhdin päällä ja teimme pieniä sarjoja näiden kolmen "esteen" kanssa. Silloin vuosi sitten kepit olivat pienelle cockeritytölle tervanjuontia ja kyllästyminen ehti yleensä iskeä ennen kuin saatiin hyvä suoritus tehtyä, mutta nyt olikin sitten ihan eri ääni kellossa :) tämä tyttö kuulkaas pujotteli kepit alusta loppuun ja monta kertaa! Eikä tarvittu enää mitään kosketuskeppejä apuna ;) äippä oli ihan ihmeissään ja järkyttynyt upeista suorituksistani eikä voinut millään uskoa, että osasin vihdoinkin mennä kepit ja vielä VUODEN tauon jälkeen!!! HYVÄ MINÄ! Pöydällä jaksoin myöskin napottaa vaikka kuinka kauan ja putkethan minulle on ihan helppo nakki, itseasiassa putket on kaikista mukavinta suorittaa... vaikka ne olis kuinka mutkalla tahansa! Että nyt ollaan kyllä niin onnellisia äipän kanssa hienosta treenistä ja odotellaan innolla seuraavaa harjoituskertaa :D ----------
|
14.2.2006 Ystävänpäivä kuluu mukavasti myös agilityradalla :D Meillä oli jälleen oikeat "tehotreenit" äipän kanssa. Harjoittelimme keppejä, mutta tällä kertaa äippä itse seisoi keppirivin vasemmalla puolella ja lähetti sieltä minut matkaan. Tähän asti äippä on aina seisonut keppirivin oikealla puolella. Minä olin ensin ihan ymmällään koko hommasta, koska minun mielestä koko touhussa ei ollut mitään järkeä kun äippä seisoi missä sattuu! Ensin jouduttiinkin käyttämään apuvälineenä kosketuskeppiä, mutta jo parin kierroksen jälkeen tajusin mistä on kysymys ja homma sujui oikein hyvin :D Lisäksi tutustuimme tänään vähän tarkemmin PUSSIIN ja se aiheutti tässä tytössä myöskin vähän hämmenystä... Sirpa-ope piti pussinsuuta auki, jotta pystyin näkemään äipän joka seisoi siellä toisessa päässä kiljumassa - yritti siten saada minua juoksemaan pussin läpi ;) Äippä käytti käskyä "putki" ja sillä keinoin huijasi minua menemään pussiin sisään ja se olikin ihan hauskaa! Mutta kun Sirpa-ope alkoi madaltamaan sitä pussiosaa, niin siinä vaiheessa loppui meikäläiseltä sisu. Niinpä jätettiin pussin harjoittelu siihen ja siirryimme treenin kohokohtaan, eli PUTKEEN! Putki on kyllä paras, sitä jaksaisin ravata vaikka koko ajan :) Tänään lisäsimme putken päähän esteen, joka oli vähän matkan päästä putkesta ja se oli aseteltu vähän viistosti. Oli äipän vuoro harjoitella ohjaamista, eli äippä ohjasi minut putkeen, juoksi äkkiä esteelle minua vastaan ja ohjasi esteen yli. Äippä alkoi huutelemaan "täällä" minulle jo kun olin vielä putken sisällä, jotta minun olisi helpompi paikallistaa äippä kun tulen putkesta ulos, kätevää! Ja toimii! ----------
|
21.2.2006 Todella vauhdikkaat harjoitukset on taas takanapäin =D Tänään aloitimme lämmittelyn tavalliseen tapaan lumipeuhalla, jonka jälkeen siirryimme halliin lämmittelemään lisää kepeillä sekä putkella. Sitten kun oltiin molemmat äipän kanssa ihan lämpöisiä, niin aloimme hiomaan keppien pujottelua. Äippä seisoi taas koko ajan "väärällä" puolella keppirivistöä, eli keppirivin vasemmalla puolen ja lähetti sieltä minut aina matkaan. Olen ymmärtänyt jo täysin, että keppien pujottelu aloitetaan AINA rivin oikealta puolen, seisoi äippä missä tahansa :) Äipän ei myöskään tarvitse ohjata minua mitenkään, vaan osaan pujotella keppejä ihan omin avuin... ja juuri siihenhän naksutinkoulutuksella tähdätään! Sirpa-ope teki meille pienen "radan", eli ensin oli hyppyeste, sitten oli toinen hyppyeste vähän matkan päässä viistosti, sitten tuli putki joka oli 90 asteen kulmassa ja sen jälkeen tuli vielä yksi hyppyeste. Harjoitus aloitettiin niin, että äippä laittoi minut istumaan ensimmäisen esteen eteen niin, että pystyin näkemään siitä suoraan seuraavan esteen. Minun piti pysyä paikoillaan niin kauan kunnes äippä antoi käskyn "hyppy" ja sitten mentiin niin, että hippulat vinkui! Ymmärsin heti mitä minun piti tehdä ja minne suuntaan täytyi juosta milloinkin. Äippä sai myös tosi hyvää harjoitusta ohjaamiseen. Tätä lyhyttä rataa harjoiteltiin perusteellisesti ja välillä käytiin radan päätteeksi pujottelemessa keppejä. Niin ja välillä käytiin äipän kanssa riehumassa ulkona hangessa, meillä oli kyllä ihan superkivaa!! Kyllä uni maistuu harjoitusten jälkeen ...Zzz..zz..
----------
|
14.3.2006 Tässä onkin nyt vierähtänyt jokunen viikko kun ollaan viimeksi päivitelty tätä minun agilitypäivyriä, mutta harjoiteltu ollaan vaikkei tänne ollakaan kirjoiteltu mitään :) Tänään oli kyllä niin hienot harjoitukset, että minun on vaikea kirjoittaa tätä tekstiä kun äippä pomppii onnesta tuossa vieressä! Elikkäs tämänpäivän harjoitukset aloiteltiin tuttuun tapaan keppien pujottelulla ja voi että se harjoittelu oli alussa yhtä tervan juontia... seuraan nimittäin ihan hirveän tarkasti jokaista äipän liikettä enkä muista katsoa niitä keppejä ollenkaan, kun tuijotan vain äippää. Eli jos äippä pysähtyy, minäkin pysähdyn jne. Sirpa-ope seuraili sivusta meidän hupaisan näköistä harjoittelua kunnes huomasi mistä on kysymys; äippä huomaamattaan "litistää" minut keppien ja itsensä väliin eli kun äippä kävelee siinä keppirivin vieressä, niin hän koko ajan kävelee lähemmäs ja lähemmäs keppejä... se alkaa minua sitten kummastuttamaan ja jään monesti seisomaan keppirivin toiselle puolelle. Sirpa-ope siis passitti äipän kulkemaan kauempana keppirivistä ja se TOIMI! Sen jälkeen homma sujui todella hienosti :) Meillähän siis tuo keppien pujottelu suoritetaan siten, että äippä itse seisoo/kävelee keppirivin "väärällä" eli vasemmalla puolella eikä ohjaa minua mitenkään esim. kädellä tai kehollaan. JES! Hyvä me! Tällä kertaa harjoittelimme myös puomia. Ensin apuna käytettiin kosketuskeppiä, jolla äippä ohjasi minut puomin päälle ja alas. Minulla kuites vauhtia oli niin kauheasti, ettei siitä kepistä ollut mitään hyötyä... niinpä mukaan kuvioihin tulikin vanha tuttu "kosketusalusta". Puomin ylittämisessähän on siis äärettömän tärkeää, että me tessut kosketamme "kontaktialueita", joten senpä vuoksi äippä vei kosketusalustan puomin loppupäähän punaiselle kontaktialueelle ja sitten lähdettiin matkaan; minä ryntäsin puomille hirvittävää kyytiä ja juuri kun olin alkanut laskeutumaan alas, äippä huusi "koske"... ja minä siinä ensin ihmeissäni, että mitä se äippä siellä takana kiljuu ja sitten huomasinkin kosketusalusta puomin lopussa. Juoksin alustan luo, pysähdyin ja kosketin tassulla alustaa ja samantien kuului NAKS ja äippä antoi namin! Ja tätä sitten toistettiin ja toistettiin ja kyllä oli hubaa =D Tässäkin harjoituksessa tuijotan liiaksi äippää ja jos äippä pysähtyy, niin minäkin pysähdyn, eli ensi kerralla yritetään hioa se äipän kyttääminen vähemmälle ;) Sattuipas tällä harjoituskerralla sellainenkin juttu, että tuli vahingossa opeteltua rengas-este :) Minä tyttö kun aina välillä käyn nuuskuttelemassa maata ja etsimässä pudonneita nameja, niin siinä samalla loikkasin rengas-esteen yli! Äippähän sattui sen näkemään ja sitten harjoiteltiin muutaman kerran sitä renkaan sisältä hyppäämistä, eli äippä sanoi "rengas" ja ohjasi minut esteelle ja kun hyppäsin, niin kuului "NAKS" ja äippä antoi namin! Ihan tosi helppoa :) Tänään sain lisäksi juosta putken läpi myös aina keppien pujottelun välissä, sillä se on niin piristävä härveli! Miten ihanaa onkaan ottaa kunnon vauhdit ja sukeltaa putken syvyyksiin =D ----------
|
21.3.2006 Tämänkertaiset harjoitukset menivät paremmin kuin osasimme äipän kanssa odottaa! Alkutunnista harjoiteltiin puomia oikein tosissaan, eli se kosketusalusta odotti minua siellä alastulon kontaktialueella ja minun piti pysähtyä sen kohdalla ja koskettaa sitä tassulla. Ehkä hitusen vielä "tökkii" se meno, eli seuraan niin tiiviisti äippää, että alastulossa alan jarruttelemaan ja alan mennä äipän kanssa samaa vauhtia. Siinä siis vielä hiomista! Mutta muuten kyllä puomi on todella hauska este, kun sitä on niin mukava rymistellä vauhdikkaasti =D Välillä kävin juoksentelemassa putken läpi, sillä siitä tulee aina niin mukava olo! Rengas-estettä harjoiteltiin myös tänään, eli kun seisoin renkaan toisella puolen ja äippä toisella puolen, niin äippä kutsui minua luokseen ja se oli siinä: hyppäsin renkaan läpi ja nami tuli että napsahti! Sitten äippä lähetti minut hyppäämään renkaalle siten, että kulki itse minun vasemmalla puolen ja sehän sujui loistavasti. Mutta kuinkas sitten kävikään kun äippä alkoi kulkea minun ja esteen oikealta puolelta?! Ei käynyt kuulkaan mitenkään! Minä vain ihmeissäni pyörin ympäri ämpäri rengas-estettä, eikä naksua ja namia kuulunut :( Taas tarvittiin Sirpa-opea paikalle, joka sanoi vain äipälle, että kun lähetät Nannan matkaan, niin astu itse lähemmäs rengasta (aikaisemmin äippä kulki siellä esteen vieressa, aika kaukana) ja se toimi! Eli opin tänään hyppimään renkaan läpi äipän ollessa sekä oikealla puolella, että vasemmalla puolella =D Ihan mahtavaa!! Lopputunnista sitten hipsuttelimme keppirivin luo. Pikkuisen äippää jännitti, että mitenkän ne sujuvat kun viimeksi meni niin upeasti... Äippä meni keppirivin vasemmalle puolelle, hengitti syvään ja sanoi: "keppi" ja silloin kuulkaas mentiin! Pujottelin kepit tekemättä yhtään virhettä ja voi sitä namien ja kehujen määrää! Pujottelin kepit kolme kertaa ja joka kerralla yhtä upeasti ja ilman pienintäkään virhettä :) Kepit kun ovat olleet jostain syystä minulle ja etenkin äipälle melkoista tervanjuontia, niin on ihan käsittämättömän hienoa kun ne vihdoinkin sujuvat niin mainiosti! Voi että on nyt hyvä mieli =D ----------
|
28.3.2006 oli viimeiset harjoitukset ennen taukoa. Esteet siirretään hallista tutulle VR:n kentälle ja harjoittelemaan pääsee heti kun vain lumet sulaa :) Että aurinko on nyt hyvin tervetullut tännepäin! Mutta sitten harjoituksiin, elikkäs harjoitukset aloitettiin kepeillä ja kokopitkällä keppirivistöllä (yleensä siis harjoittelemme puolikkaalla keppirivillä). Pujottelu alkoi tosi köykäisesti kun minua ei huvittanut siis yhtään! Siispä harjoittelimme keppejä vain sen verran, että saimme onnistuneen suorituksen äipän ohjatessa sekä rivin oikealta puolen että vasemmalta puolen. Seuraavaksi menimme sitte A-esteelle joka on myöskin ihan huippuhauska este! Sitä on ihan kauhean mukava rymistellä ylös ja alas ja ylös ja alas... voisin jatkaa sitä loputtomiin! Tässäkin esteessä kontaktialueet on kaiken a ja o, joten äippä laittoi kosketusalustan alastulon kontaktialueen loppuun (oikeastaan se oli siis maassa) ja sitä minä kävin aina tassulla sitten painamassa kun olin tulossa alaspäin. Välillä juoksentelin myös putkilla ja äippä siinä samalla harjoitteli ohjaamista. Kävimme myös puomilla hetken aikaa ja tein muutaman onnistuneen suorituksen. Vähän myös otettiin hyppyjä ja nekin sujuivat tuttuun tapaan iloisesti. Lopuksi leikin äipän kanssa pallolla ja kävimme lumipeuhaamassa hallin pihalla. Vähän kyllä jää harmittamaan kun pitää jäädä tauolle, mutta täytyy keksiä jotakin muuta puuhaa ;) vois vaikka panostaa kunnolla siihen KALAPEUHAAN! ---------- |
