Naksutinkoulutuksen alkeiskurssi
Nannan naksupäiväkirja on julkaistu Rovaniemen Käyttökoirat ry:n KONTAKTI-jäsenlehdessä 3/2004.
Äippä on ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut naksutinkoulutuksesta ja kun hän sai tietää, että Rovaniemen käyttökoirat järjestävät sellaista, niin sinnehän se sitten tuli meikäläiselle lähtö! Naksutinkoulutuksen alkeiskurssi alkoi 12.8.04 teoriatunneilla jonne vain ihmiset saivat osallistua ja vasta sitten seuraavalla kerralla me koirat pääsimme mukaan harjoituksiin. Ennen ensimmäisiin harjoituksiin menoa meidät koirat oli pitänyt ehdollistaa naksuttimeen. Se olikin tosi mukavaa puuhaa sillä aina kun kuului "NAKS" niin äippä tiputti namipalan kuppiin ja sitä sitten toistettiin useita kertoja päivässä. Minun ei siis tarvinnut tehdä muuta kuin syödä herkut kupin pohjalta kun "NAKS" -ääni kuului =) tosi helppoa!
Ensimmäisissä harjoituksissa ohjaajat Kari ja Nanna sitten tarkistivat, että olimmeko me kaikki koirat ehdollistuneet naksuttimeen. Ja olimmehan me! Oltiin heti valppaina tuijottamassa kuppejamme kun "naks" kuului. Niinpä sitten pystyimme menemään eteenpäin ja aloimme harjoitella luopumista. Siinä toimittiin niin, että äippä laittoi käteensä herkkuja, laittoi sitten kätensä nyrkkiin ja piti sitä edessäni. No minä sitten tietysti yritin kovasti saada herkkuja itselleni puremalla ja raapimalla, mutta vaikka kuinka yritin, niin käsi ei vain avautunut. Mutta heti kun annoin periksi ja peräännyin, kuului "NAKS" ja äippä pudotti herkun kuppiin! JEE! Eli kun luovun nameista, saan ne itselleni!
Sitten kun luopuminen sujui kuin rasvattu, vaikeutettiin temppua hieman siten, että äippä alkoi pitää nameja avonaisella kämmenellä enkä siltikään koskenut niihin vaan peräännyin. Eli toisinsanoen äippä voi siis nyt vaikka ajattaa minua karkuun namupaloilla! Ja se jos mikä on uskomatonta, että cockeri juoksee namupaloja karkuun?!?
Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina!
Sitten kun osasin luopua nameista jo käskystäkin, oli kosketuskepin vuoro astua kehiin! Kosketuskepin avulla minulle voidaan (tulevaisuudessa) opettaa esimerkiksi sivulle menoa ja vierellä seuraamista. Aluksi ideana oli, että oppisin koskettamaan nenällä kepin päässä olevaa palloa. Harjoittelu aloitettiin niin, että äippä piti keppiä ensin kädessään niin, että siitä näkyi vain se pallo. Sillä tavalla minun oli helpompi oppia koskemaan juuri sitä palloa eikä esimerkiksi sitä kepin vartta, johon ei siis saisi koskea ollenkaan. Eli heti kun hipaisin nenän päällä palloa, kuului NAKS ja namupala tipahti kuppiin. Seuraavaksi temppua alettiin vaikeuttaa niin, että äippä alkoi pitää keppiä kädessään sillä tavalla, että kepin vartta näkyi koko ajan enemmän ja enemmän. Siitä huolimatta osasin aina koskea vain siihen palloon enkä välittänyt siitä varresta ollenkaan! Eli minulla oli homma hanskassa heti alkumetreillä =D Lopuksi tähän kosketuskeppijuttuun lisättiin käsky "koske", eli nyt sitten osaan käskystä hipaista palloa. Hurjan hauskaa hommaa ja voi sitä namupalojen määrää!!!
Seuraavalla harjoituskerralla meille naksukurssilaisille jaettiin kiviset jalustat, joiden avulla oli tarkoitus viedä kosketuskeppiä kauemmassa eli lisätä välimatkaa pikkuhiljaa aina enemmän ja enemmän. Meidän koirien tulisi "koske" -käskystä käydä koskemassa kepin päässä olevaa palloa, oli se sitten miten kaukana tahansa. Kuulostaa tosi helpolta, mutta kaikki ei sujunutkaan heti niin yksinkertaisesti...
Siinä se kosketuskeppi-jalustahökötys sitten törrötti pystyssä ja minä olin ihmeissäni, että mitäs tässä nyt pitäis tehdä naksun ja namin eteen... Äippä sanoi "koske" ja minä siinä kummastuneena mietin, että mitä se nyt sitä rupesi hokemaan, kun niinhän sanotaan silloin vain jos keppi on äipän kädessä?!? Ihmeellistä toimintaa... En millään keksinyt, että mitä oikein olisi pitänyt tehdä, joten ajattelin luopua eli lähdin peruuttelemaan. Kun olin vähän matkaa peruutellut, huomasin seisovani kosketuskepin vieressä ja niinpä ajattelin aikani kuluksi vähän hipaista nenänpäällä palloa. Ja sillä silmänräpäyksellä kuului "NAKS" ja namipala tippui kuppiin! AHAA... Siis kun äippä sanoo "koske", niin keppiä täytyy käydä koskemassa vaikkei se olekaan äipän kädessä! Eli ihan helppo juttu taas =D Nyt minä sitten peruuttelen aina kepin luo ja kosken palloa! Osaan minä joskus mennä etuperinkin kepin luo, mutta peruuttelu on paljon hauskempaa... Harrastan sitä nykyään aina!
Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina!
Harjoituksissa jatkoimme seuraavalla kerralla koskettelua, mutta ei suinkaan kosketuskepin vaan kosketusalustan! Kosketusalustan avulla minulle voidaan opettaa jonain päivänä esimerkiksi tokossa ruutuun menemistä ja agilityssä se on erinomainen apuväline joidenkin esteiden suorittamisessa. Ensin kosketusalustan virkaa toimitti pahvin palanen, mutta se vaihdettiin tietokoneen hiirimattoon, sillä se pysyy paremmin paikoillaan. Minä en ymmärtänyt koko alustaa ollenkaan ja harjoituskentälläkin tiirailin vain agilityradalle. Meinasin jo luovuttaa koko homman suhteen, kunnes sitten puolivahingossa hipaisin nenällä alustaa ja heti kuuluin "NAKS" ja nami oli kupissa! Eli minähän tietenkin aloin koskemaan nenällä alustaa saadakseni herkkuja, kunnes sitten temppua vaikeutettiin niin, että minun täytyi koskettaa etutassulla alustaa. Äippä kovasti epäili ensin, että miten ihmeessä muka oppisin sen tekemään, mutta niin minä vain opin! Kun ei nenällä koskettamisesta alkanut naksua kuulumaan, niin painoin alustaa sitten automaattisesti tassulla. Kätevää! Sitten kun tassulla painaminen alkoi sujua, alkoi äippä viedä alustaa yhä kauemmas ja kauemmas, aivan niin kuin sitä kosketuskeppiäkin. Eli nyt vain kaikki tassulla alustoja painelemaan, niin johan alkaa nameja kuppiin ropista =)
Nyt kun sitten osataan kosketella kaikenlaista, niin meille iloisille naksukurssilaisille alettiin opettaa luoksetuloa. Apuna käytettiin kosketuskeppiä, jonka avulla meidät koirat saadaan pois isukkien/äippien luota... eihän meitä muuten voi pyytää tulemaan luokse jos istua nökötämme vieressä! Nanna-ohjaaja opasti, että kannattaa vaihtaa aikaisemmin käytetty luoksetulokäsky esimerkiksi "tänne"-sana uuteen, esim. "tule"-sanaan, jotta tästä uudesta käskystä tulisi mahdollisimman tehokas. Äippä on aikaisemmin pyytänyt minua luokseen joko huutelemalla nimeäni tai sitten sanomalla "tule". Niinpä vaihdoimme ne "tänne"-sanaan. Luoksetuloharjoitus aloitettiin niin, että äippä lähetti minut ihan normaalisti koskemaan kosketuskeppiä käskyllä "koske", mutta juuri ennen kuin kosketin kepin päässä olevaa palloa, äippä sanoi iloisella äänellä "tänne" ja kun vilkaisin häntä, kuului samantien "NAKS". Ja minähän aina naksun kuultuani palaan äipän luo hakemaan nameja. Tätä sitten toistimme aluksi monta kertaa ja lopuksi minulle ei tarvinnut enää sanoa koske-käskyä ollenkaan, lähdin juoksemaan kepin luo muutenkin... äippäkin pystyi paremmin keskittymään tänne-käskyn ja naksun ajoitukseen kun ei tarvinnut huudella "koske"-sanaa joka väliin =) Eli tällä tavalla me naksulaiset harjoittelemme luoksetuloa! Hyviä puolia tässä tavassa on se, että kosketuskepin tai -alustan avulla saadaan useita kymmeniä luoksetuloja aikaiseksi vain parissa minuutissa ja niinpä me koirat opitaan homman idea tosi nopsasti!
----------
Viimeinen asia, jota opettelemme naksutinkoulutuksen alkeisryhmässä on KATSEKONTAKTI. Katsekontakti on hyvä oppia, sillä silloin meitä koiria on helpompi opettaa, kun kiinnitämme kaiken huomion äippöihimme tai isukkeihimme. Myöskin esimerkiksi TOKO-liikkeessä seuraa, tulisi koiran ottaa katsekontakti ohjaajaansa. Eli katsekontakti olisi siis hyvä osata! Harjoituksen aloitimme niin, että äippä piti namia nyrkissään edessäni. No, minähän heti tajusin, että sehän meinaa luopumista eli eikun vaan peruuttelemaan! Peruutin ja peruutin eikä mitään tapahtunut, höh! Ei siinä sitten muu auttanut kuin istahtaa ja vilkaista äippää, että mistäs nyt kiikastaa, kun ei naksua kuulu... ja kun katsoin äippää, niin kuinkas ollakaan; kuului "NAKS" ja sain namin! Siispä peruutin, istuin ja vilkaisin äippää ja namit ne vain tipahtelivat ruokakuppiin =D Tätä sitten toistimme useita kertoja, kunnes huomasin, ettei minun tarvinnutkaan peruuttaa ollenkaan, riitti kun vain vilkaisin äippää. Helppoa kuin mikä! Nyt kun olemme kovasti harjoitelleet katsekontaktia, niin "tuijotteluaikaa" pidennetään pikkuhiljaa ja minun pitää katsoa äippää pitkään ennen kuin saan naksun ja namin.
Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina!
Naksualkeisryhmä jatkuu vielä muutaman kerran, mutta enempää emme opiskele uusia asioita. Tulevilla harjoituskerroilla hiomme naksutaitojamme, jotta voimme sitten hyvillä mielin jatkaa naksutinkoulutuksen jatkoryhmään! Voisimme jo tässä vaiheessa äipän kanssa kiittää Karia ja Nannaa mielenkiintoisesta, opettavaisesta ja ennen kaikkea hauskasta naksualkeiskurssista! Äippä sanoi, että sitä innostumisen ja riemun tunnetta on vaikea kuvailla, kun huomaa koiran oivaltavan asioita ilman, että itse sanoo tai tekee yhtikäs mitään =) Eli ei muuta kuin kaikki vaan rohkeasti kokeilemaan naksutinkoulutusta!!!