Naksutinkoulutuksen jatkokurssi
Aloitimme 9.11.2004 äipän kanssa Rovaniemen käyttökoirat ry:n järjestämän naksutinkoulutuksen jatkokurssin. Oli kyllä tosi mukavaa päästä taas pitkästä aikaa naksuhommiin ja moikkaamaan vanhoja tuttuja =D Ensimmäisellä harjoituskerralla otimme ihan rennosti ja tutuistuimme halliin, jossa näin talvisin harjoituksia pidetään. Harjoittelimme vähän aikaa äipän kanssa kosketuskeppiä ja sitten Sirpa-open opastuksella kosketuskepin seuraamista. Kosketuskeppiä on hyvä oppia seuraamaan, sillä sen avulla on sitten helppoa opettaa esimerkiksi perusasentoon menemistä ja erilaisia agilityjuttuja =D Naksun jatkokurssilla on mukana eri tasoisia koiria eli osa on harrastanut naksujuttuja jo pitkään ja osa sitten on juuri alkeiskurssin suorittaneita. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä meitä jokaista sesseä opetetaan henkilökohtaisesti ja niinpä voimme jokainen harjoitella eri asioita!
Toisella harjoituskerralla seurailin taas vähän aikaa kosketuskeppiä ja herkkuja sateli kuppiin! Koska kepin seuraaminen sujui minulta erinomaisesti, niin aloimme harjoitella perusasentoon menemistä eli siis sivulle menoa. Äippä otti vasempaan käteensä kepin ja lähti viemään keppiä taaksepäin. Sitten äippä kiersi kepillä soikion muotoisen lenkin vastapäivään, kunnes olin keppiä seuratessani tehnyt lenkin ja seisoin äipän vieressä. Silloin äippä nosti kepukkaa hieman ylös minun nenän edessä, jolloin istahdin. TADAA! Ja asento oli valmis! Tämä sivulle meno -temppu oli minulle entuudestaan tuttu, joten hommahan sujui kuin rasvattu =D Kosketuskeppi on erinomainen apuväline, sillä se voidaan sitten ajan kanssa häivyttää pikkuhiljaa pois ja siitä huolimatta me koiruudet osataan tehdä temppu oikein! Agilityn naksuestekoulutus -sivulta voit sitten lukea, miten kosketuskepukkaa käytetään kepin pujottelussa :)
-----------
Oltiin äipän kanssa varauduttu harjoittelemaan vielä sivulle menoa kun menimme seuraavan kerran harjoituksiin, mutta mitäs kummaa sinne hallin "lattialle" oli oikein ilmestynytkään?! Sirpa-ope oli levittänyt suuren huovan näköisen jutun siihen maahan ja sitä me sitten äipän kanssa töllisteltiin ihmeissämme. Sirpa-ope kertoi, että alkaisimme harjoitella seuraavaksi istumista ja sitä varten huopa oli levitetty maahan, ettei minun pieni peppu paleltuisi =D Ai miten huomaavaista. No, mutta sitten siihen varsinaiseen harjoitukseen: ELI vaikka meille koirille olisikin opetettu entuudestaan istu-käsky, niin se voidaan opettaa uudestaan naksutinmenetelmällä. Näin kannattaa toimia silloin jos koiruus ei tottele käskyä reippaasti, vaan istuu sitten vasta kun on ensin miettinyt jonkin aikaa, että viitsisikö sitä nyt vaivautua... Minä kyllä vaivaudun aina kun käsketään istua, mutta minulla onkin hieman erilaisempi ongelma tässä tempussa. Minä kun edelleen rakastan sitä luopumista ja peruuttelua ja kun minulle sanotaan "istu", niin peruutan ensin jonkin matkaa ja istun vasta sitten.
Että eipä se auttanut kuin alkaa alusta harjoittelu. Ja miten helppoa se olikaan! Äippä oli hiljaa odotteli, että tekisin jotain. Minulla masu kurni tyhjyyttään jo niin pahasti, että päätin tehdä kaikkeni, että saisin nameja kuppiin ja niinpä istahdin ja katsoin anovasti äippää. Ja samantien kuului NAKS ja nami oli kupissa! Siis minun ei tarvinnut kuin istua ja nameja ropisi kuppiin! Ja koska tajusin heti, että mistä on kyse niin käskysanakin otettiin nopeasti mukaan. Eli äippä sanoi istu ja minä istuin. Mutta koska edelleen peruuttelin ennen kuin peppu kosketti huopaa, otettiin pakkokeinot käyttöön. Ja se tarkoitti sitä, että äippä piti talutushihnaa jalkansa alla niin lyhyellä, että en kertakaikkiaan voinut peruutella, vaan minun oli pakko istua siltä seisomalta. Olemme nyt myös harjoitelleet kotona sillä tavalla, että seison äipän ja seinän välissä niin, ettei tilaa jää peruutteluille ja homma toimii! Eli nyt vain hurjasti harjoittelemaan =D (toisin sanoen siis tienaamaan herkkuja).
---------
Istumisharjoitukset jatkuu! Nyt osaan istua ilman peruutteluja, mutta peruuttelun sijasta keksinkin alkaa hyppimään ennen istumista... eli kun äippä sanoi "istu", niin minä ensin pomppasin korkealle ilmaan ja sitten vasta istuin. Minusta se pelkkä istuminen on niin tylsää, että pakkohan se oli kehitellä siitä vähän vauhdikkaampi temppu! Harmi vaan kun äippä ei tykkää näistä minun hienoista ideoista :( Että aina kun pompin ilmaan ennen istumista, niin äippä katsoo vain muualle eikä anna minulle herkkupaloja :( ihan tylsää. Ainoastaan silloin ropisee nameja kuppiin jos maltan istuutua siltä seisomalta kun käsky kuuluu. Äippä testasi minua harjoituksissa, että olenko ymmärtänyt sitä, että kun istu -sana kuuluu niin silloin istun. Äippä sanoi minulle "kukka" eli siis sanan, jolla ei ole minulle mitään merkitystä enkä tiedä mitä se tarkoittaa. Mutta minäpä fiksuna tyttönä ajattelin, että se kukka tarkoittaa varmaankin samaa kuin istu ja niinpä istahdin, mutta naksua ei vain kuulunut. Äippä sanoi uudelleen "kukka" ja minä istuin. Ja ei vieläkään naksua. Siis ihan totaalisen tylsää! Mitä se äippä sitä kukkaa hokee jos ei kerran pidä istua?!? Mutta siinäpä se juju piilikin... en siis ollut vielä liittänyt istumiseen "istu" -sanaa, koska istuin vaikka minulle olisi sanottu "joulupukki". Ja sehän tietää siis lisää istumisharjoittelua istu -sanan kanssa... eli eikun makupaloilla herkuttelemaan!
---------
Mejä,- taippari- ja näyttelykiireiden vuoksi olemme siirtyneet naksutinhommien osalta kenttäkoulutuksesta kotikoulutukseen, eli harjoittelemme nykyisin Nannan kanssa naksutinmenetelmällä seuraamista, paikalla oloa, seisomista yms. Apunamme naksutinkoulutuksessa on Esa K. Viitalan kirjoittama Klikkerikirja, josta löytyy tosi paljon hyviä vinkkejä naksutinkoulutuksesta kiinnostuneille!