Sasu-äipän tarinoita... ...

30.12.2005 Niin on taas tapahtumarikas vuosi takanapäin ja täytyy sanoa, että vuosi 2005 on yksi tähän astisen elämäni ihanin, mutta myös elämäni surullisin vuosi. Alkuvuosi alkoi koiratouhujen osalta Nannan ensimmäisellä virallisella näyttelyllä Kajaanista ja se näyttely on siinä mielessä tärkeä, sillä siellä minua puraisi todella pahasti näyttelykärpänen =D Sen jälkeen kiersimme Nannan ja rakkaiden ystäviemme kanssa näyttelyissä niin lähellä kuin kaukanakin ja vaikka Nanna oli ihan keskenkasvuinen pallero vielä, niin se ei meitä hidastanut! Näyttelyreissuihin kun kuuluu niin paljon muutakin kivaa kuin koiran esittäminen ja arvostelun saaminen ;) Eli kiirettä piti Nannan kanssa näyttelykehissä, kunnes huhtikuun 9. päivä saimme uuden perheenjäsenen, 3 vuotiaan cockeriuroksen Villen. Ville on niin sanoinkuvaamattoman ihana koira, että kun näimme sen ensimmäistä kertaa, niin silmänräpäykssessä se oli hurmannut meidät totaalisesti! Ville on herttainen ja hellyydenkipeä tessu, mutta mutkiakin meidän yhteiselossamme on välillä ollut. Meille muuttaminen kun oli Villelle tietysti iso elämänmuutos ja se kiintyikin heti alussa minuun hurjasti ja haki turvaa... mikä johti sitten siihen, että Ville ei aluksi kestänyt ollenkaan tilanteita, joissa se jäi yksin (tai siis Nannan kanssa keskenään) ja niinpä se lauleskeli päivät pitkät siihen malliin, että naapurit varmasti rakastivat meitä! Mutta ongelmat ovat olleet siihen nähden hyvin pieniä, mitä kaikkea hyvää Ville on meille antanut... että olemme kyllä ikuisesti kiitollisia Villen kasvattajalle, Sadulle siitä, että meillä asuu nykyään niin valloittava persoona kuin tuo meidän Ville on =D

Eli kun Ville muutti meille, niin Nanna pääsi näyttelytauolle ja aloimme kierrellä Villen kanssa näyttelyitä. Ensimmäinen yhteinen esiintymisemme oli Oulaisten ryhmänäyttelyssä, jolloin Villestä tuli VSP. Se oli kyllä mieleenpainuva kokemus, sillä Nannan kanssa saimme aina sen punaisen nauhan, EH:n ja Ville puolestaan nappasi heti ERI:n ja tuli VSP:ksi! Ja sen jälkeen Ville pärjäsi muuallakin todella hyvin ollen vuonna 2005 kaikenkaikkiaan 4 kertaa VSP ja 2 kertaa ROP ja kerran RYP 4!

Näyttelyissä siis kierreltiin paljon, mutta tehtiin me muutakin! Nimittäin harjoiteltiin mejä-kokeita ja taipumuskokeita varten =) Nannan kanssa ei taippareita paljoa tarvinnut harjoitella, se kun on sellainen "hirmuinen metsämies", että tietää miten sieltä metsästä löytyy saalista. Nanna läpäisikin ensiyrittämällä taipumuskokeen kesäkuun 18. päivä.

Mutta entäs sitten meidän Ville... laiskempaa metsässäliikkujaa saa varmasti hakea! Ville ei tehnyt minkäänlaista hakua ja riistapukinkin nouti vedestä silloin sitä itseä huvitti. Ville olikin käynyt kokeilemassa taippareita kaksi kertaa ennen meille muuttoa ja kummallakin kerralla oli hylätty tullut. Koko kesän harjoittelimme kovasti Villen kanssa taipparijuttuja ja menimme kokeilemaan onneamme Pyhännälle elokuun 13. päivä. Ja niinhän siinä minun epäilyksistäni huolimatta kävi, että Ville läpäisi kokeen ja sai siten Suomen ja Venäjän valionarvot! Ville kävi myös viikkoa ennen taippareitaan elämänsä ensimmäistä kertaa mejä-kokeissa ja sai tulokseksi hienosti AVO2 ja voitti kerhonmestaruus-hopeaa.

Eli paljon kaikenlaista mukavaa koiramaista touhua oli vuosi 2005 täynnä, mutta alkukesästä tapahtu jotain, joka teki kuluneen vuoden musertavan surulliseksi... Rakas äitini joutui jättämään maanpäällisen elämänsä ihan liian aikaisin ja nukkui pois 25.5.2005. Niin suurta ja syvää surua ja ikävää en jaksaisi ilman mieheni, sukulaisten ja rakkaiden ystävieni tukea, joten lämmin kiitos heille kaikille! Ja kiitos Nanna ja Ville kun olette lohduttaneet minua ja saaneet minut surun keskellä hymyilemään iloisilla olemuksillanne (ja pyörivillä takamuksillanne) ja hassutteluillanne =D

Muistan aina siis vuoden 2005 olevan yhden elämäni surullisimmista vuosista, mutta samalla se kuitenkin on ollut yksi elämäni parhaista vuosista ja suurin kiitos siitä kuuluu teille, kaikki ihanat "tessuystäväni", joiden kanssa on möyritty metsissä, harjoiteltu tokoa ja tehty näyttelyreissuja! Innolla odotankin tulevan vuoden koitoksia, eli NÄHDÄÄN PIAN!

-Sasu-

Nannan ja Villen tarinoita... ...

24.12. on maailman ihanin päivä! Silloin nimittäin on JOULUAATTO! Meillä oli kyllä aivan upea ensimmäinen yhteinen joulu, kun Villehän ei tosiaan ole koskaan aikaisemmin juhlinut joulua meidän kanssa. Meidän joulu sujui kyllä tasaisesti ruoan ympärillä, sillä heti aamulla herättyämme saimme joulukalenterista herkulliset keksit ja päälle sitten aamuruoan, joka oli höystetty jouluisilla herkuilla, kuten myös iltaruoka, joka pursuili maksaa ym. herkkuja =D Meille oli myös Joulupukki tuonut ison kasan lahjoja, joista suurin osa oli syötävää *maiskis*. Lahjoja oli niin paljon, ettei äippä antanut avata kaikkia aattona, vaan saamme avata loput paketit joulupäivänä... äippä nimittäin arveli, että sellaisen herkkumäärän jälkeen meidän tessujen masut olisivat ihan solmussa, mutta me kyllä olisimme olleet valmiita tekemään pienen uhrauksen sellaisten suussasulavien herkkujen vuoksi! Että kyllä nämä tessut on sitä mieltä, että JOULUA ei voita mikään =D

Klikkaa kuvaa, niin pääset katselemaan kuvasarjaa!

Villen tarinoita... ...

17.12-18.12.05 oli tämän vuoden viimeiset näyttelyt ja ne pidettiin Helsingin Messukeskuksessa. Lähdimme äipän ja isukin kanssa perjantaina bussilla kohti Helsinkiä ja matka taittui mukavasti nukkuen (tai minä ainakin nukuin...). Lauantaiaamuna olimme aikaisin Helsingissä ja äippä kävi viemässä tavaroita hotelliin ennen kuin sitten suuntasimme messukeskukseen. Lauantaina kisattiin Voittaja 2005 -tittelistä ja sunnuntaina Pohjoismaiden Voittaja 2005 -tittelistä. Minä poika osallistuin molempiin mittelöihin ja molempina päivinä kävi samalla tavalla, eli sain laatuarvostelussa erinomaisen, mutta jatkoon ei sitten rahkeet riittäneet :) Sunnuntai-iltana lähdimme sitten körryyttelemään bussilla kohti kotia ja matka taittui taas mukavasti nukkuessa :D Nukkuminen on kivaa! Koko messarireissu oli kyllä todella onnistunut ja oli upeaa osallistua niin hienoon tapahtumaan! Ja oli ihanaa kölliä hotellissa puhtaissa lakanoissa... kotona kun sängyssä on kaikenlaista roskaa aina, kun Nanna on niin kova sotkemaan (tosin äipän mielestä sotkija olen muka minä, mutta äipästä ei kannata välittää). Suuret kiitokset kaikille matkakumppaneille ja erityisen lämpimät kiitokset Einille ja koko Team-Kemijärvelle hienosti järjestetystä reissusta!

Klikkaa kuvaa, niin pääset katselemaan kuvasarjaa!

Sasu-äipän tarinoita... ...

27.11.05 Kotiuduin juuri Lapin Spanielikerhon pikkujoulureissusta, joka tänä vuonna järjestettiin Rukalla. Samalla reissulla pidettiin myös kerhomme syyskokous, jossa minä ja Kirsi tulimme valituiksi vuoden 2006 tilintarkastajiksi! Lisäksi kuulun taas ensi vuoden maastokoe- ja julkaisutoimikuntaan, eli kaikenlaista puuhastelua on tiedossa ensi vuodellekin :) Rukan reissu oli kyllä kaikinpuolin onnistunut ja todella hauska viikonloppu tuli vietettyä luppakorvakerholaisten kanssa! Että valtavat kiitokset kaikille mukana olleille unohtumattomasta reissusta ja ennenkaikkea hauskasta seurasta =D

Villen tarinoita... ...

20.11.05 Aivan upea reissu on juuri saatettu päätökseen! Kävimme Ninan & Funnyn ja Anna-Leenan & Vallun kanssa Jyväskylän KV -näyttelyssä ja oli kyllä kertakaikkiaan mukavaa! Yövyimme Anna-Leenan siskon perheen luona, josta olikin lyhyt matka huristella lauantai aamuna näyttelypaikalle. Näyttelyssä oli koiria hurjasti ja cockereitakin oli ilmoittautunut kisaamaan 69, joten paljon oli ihailtavaa tälläkin kertaa! Minä poika esiinnyin todella upeasti ja sain laatuarvostelussa ERIn ja voitin käyttöluokan. Paras uros -kisassa pääsin vielä loppukierrokselle, mutta sitten putosin tiukassa kisassa. Minun Satu-kasvattajan Kiira-neitokainen voitti upeasti nartut ja oli loppujen lopuksi VSP =D Kiira on kyllä ihana! Funny puolestaan oli PN2 ja sai vara-Cacib:in ja Vallu puolestaan oli PU3, että minusta meillä kaikilla meni kyllä tosi hienosti! Suuret kiitokset taas matkaseuralaisille ja ihan kauhean paljon kiitoksia Helille, Juhalle ja tytöille majoituksessa ja herkullisista tarjoiluista! Ja äippä haluaa vielä lähettää rakkaat terveiset kultaisen noutajan pennulle, Väinölle, joka taisi viedä äipän sydämen <3 Minun sydän on vielä paikallaan, kun minä en noista pienistä peuhaajista oikeen välitä... minä tykkään vaan tyttö-tessuista!

Nannan tarinoita... ...

6.11.05 Lähdettiin molemmat käymään Ranualla ryhmänäytelyssä! Minä (Nanna) en olekaan käynyt tooodeella pitkään aikaan näyttelyissä ja äipällä kovasti jännittikin, että mitenkäs se esiintyminen sujuu pitkän tauon jälkeen... ja hyvinhän se sujui! Minä tyttö hurmasin tuomarin iloisella ja huikean vaihdikkaalla show:lla ja erinomainen olisi tullut, jos ei äippä ois syöttänyt minua niin pulleaksi broilerpyöryköillä :( Eli minä kyllä esiinnyin hienosti ja olen muutenkin kaunis (ja ennenkaikkea vaatimaton), mutta äipän takia minua sanottiin pulleaksi... Tyhmä äippä. Villellä puolestaan oli erittäin upea päivä, sillä Ville oli ROP! Ja arvatkaa vaan oliko kiva kuulla sen leuhkimista loppupäivä... nooh, loppuu se machoilu kun päästään taas arkeen kiinni! Minä kyllä saan tuon jäppisen ruotuun ;) Ja meinasi unohtua kertoa päivän todellinen kohokohta: meille satoi taas tosi paljon lunta! Varmaankin se sulaa vielä pois, mutta ehtiipähän kuites vähän kokeilla lumipeuhausta :D

Nannan ja Villen tarinoita... ...

29.10.05 Tänään käytiin molemmat silmätohtorilla peilauttamassa silmät! Nannan silmät peilattiin ensimmäistä kertaa ja Villellä puolestaan lähti toinen kierros :) Itse peilaus sujui molemmilla oikein mallikkaasti, mutta tulokset eivät sitten olleetkaan ihan niin mallikkaat. Elikkäs Villeltä löytyi MRD, eli siis multifokaalinen RD ja Nannalla puolestaan on distichiasis. Edellä mainitut termit kuulostivat ensin kamalilta äipän ja isukin mielestä, mutta tohtori onneksi rauhoitteli heitä ettei tarvitse turhaan hätäillä. Villen MRD ei nimittäin haittaa näkökykyä, ei leviä eikä aiheuta sokeutta ja Nannan distichiasis, eli suomeksi sanottuna ylimääräiset ripset luomen reunassa, eivät ole ainakaan tähän mennessä ärsyttäneet Nannan silmiä ja nyt sitten kovasti toivotaan, etteivät koskaan ärsyttäisikään... Eli parempiakin peilaustulokset olisivat voineet olla, mutta pääasia, että me molemmat tessut nähdään hyvin ja voidaan mainiosti (sekä pulleasti) :D

Villen tarinoita... ...

16.10.05 Tultiin just äipän kanssa kotiin Hyvinkään reissulta ja nyt täytyy myöntää, että väsyttää ja paljon! Lähdettiin perjantai-aamuna Kirsin & Karan, Ninan & Funnyn sekä Anna-Leenan & Vallun kanssa ajelemaan kohti eteläistä Suomea ja kylläpä sitä saikin ajella! Matka oli tosi pitkä, mutta kaikki sujui mukavasti kun pysähdeltiin välillä moneen otteeseen. Matkan varrella yövyimme Ninan vanhempien luona ja suuret kiitokset taas Jämsään majoituspaikasta ja herkullisista ruuista! Matkakohteemme oli tällä kertaa siis Hyvinkään Spanieliliiton päänäyttely ja paljon oli kyllä spanieleita kisaamassa... Cockereitakin oli ilmoittaunut mittelöihin kaikenkaikkiaan 122! Minä poika esiinnyin taas hyvin ja sainkin hurmattua tuomarilta ERI:n. Jatkoon en kuitenkaan päässyt, mutta olin oikein tyytyväinen ERI:in ja erinomaiseen arvosteluun :D Ja niin taisi olla äippäkin, kun osti minulle mehukkaita possunkorvia näyttelystä!

Nannan ja Villen tarinoita... ...

11.10.05 Tässäpä tulee taas vähän meidän kuulumisia pitkästä aikaa! Ville kävi Tiikeri-welssin kanssa pyörähtelemässä Oulun KV näyttelyssä reilu viikko sitten ja tosi hienosti meni se reissu! Ville kilpaili kovassa seurassa paras uros -kisassa ja sijoittui lopulta neljänneksi, eli kyllä oli äippä ylpeä upeasta saavutuksesta :) Ville suuntaakin jo seuraavaan näyttelyyn ensi viikonloppuna Hyvinkäälle, Spanieliliiton päänäyttelyyn.

Nanna puolestaan kamppailee tällä hetkellä valeraskauden kanssa ja suurella rakkaudella se on "pentuja" hoivannut... harmi vain kun äippä on niin julma, että vei kaikki pennut pois. Mutta Nannalla on myös hyviä uutisia kerrottavana, sillä Nanna kävi lonkkakuvissa parisen viikkoa sitten ja Kennelliiton lausunto tulikin sitten postissa jo viime maanantaina. Nannan lonkkakuvannut eläinlääkäri ei arvioinut lonkkia hyviksi, joten oli todella mahtava saada Kennelliitosta uutisia, että Nannan lonkat ovat C/C !!! Eli ihan hyvät lonkat on meidän Nanna-tyttösellä :D

Nannan ja Villen tarinoita... ...

25.9.05 Vietimme hauskan syksyisen sunnuntaiaamun Karan kanssa peuhaten! Oli aivan ihana, kuulas sää ja ruskamaisemat olivat kertakaikkisen upeat =D

Klikkaa kuvaa, niin pääset katselemaan kuvasarjaa!

Nannan ja Villen tarinoita... ...

13.7.05 Syksyn kunniaksi isukki teki takapihan remontin vihdoinkin valmiiksi ja vietimme tänään syyskauden avajaiset! Oli ihanaa painia omalla pienellä pihallamme ja ottaa terassilla aurinkoa =D Syyskauden avajaiset on kyllä mahtavia... kunhan isukki tajuaisi vielä kaivaa grillin esiin, niin sitten olisi täydellistä!

Klikkaa kuvaa, niin pääset katselemaan kuvasarjaa!

Nannan ja Villen tarinoita... ...

4.9.05 Huh-huijakkaa! Kesä lähestyy loppuaan, mutta meidän muuttohommat ei! Ihan mahdotonta hösellystä on meidän perheen elämä ollut viime viikon... Muuttaminen on ihan oikeasti kauhean kurjaa hommaa, emmekä siis suosittele sitä kenellekään! Meidän uusi koti on vieläkin ihan täynnä kaikenlaista moskaa, roskaa ja pahvilaatikoita... äipällä ja isukilla on aina niin kauhea kiire, että meistä tuntuu siltä, että tämä kaaos vallitsee meillä vielä ensi joulunakin! Mutta kaikesta huolimatta, meidän uusi koti on ollut ainakin tähän saakka oikein mukava paikka asua. Tässä melko lähellä on erittäin hyvä lenkkeilymetsäkin =D Tosin Nanna on löytänyt sieltä metsästä joka kerta jonkun oksennuksen ja pyörinyt sitten siinä... yök! Ja äippä on ollut sen vuoksi tosi masentunut ja pahoinvoiva :( Noh, onneksi äipällä on ollut muutakin ajateltavaa kuin pahan hajuinen Nanna, sillä äippä kävi siellä kasvattajan peruskurssilla. Nyt se on sitten tuossa hehkuttanut oppineensa vaikka mitä uutta meistä koirista ja on kauheasti kehunut kurssia... meidän mielestä se kurssi oli kyllä tosi huono, koska ei siellä oltu opetettu, että cockerit tarvitsevat paljon herkkuja ja hellyyttä. Täytyykin varmaan laittaa Kennelliittoon toive, että lisäisivät opetusohjelmaan osion: "näin teet cockeristasi maailman onnellisemman koirulin"... eli eikun soittelemaan!

Nannan ja Villen tarinoita... ...

26.8.05 Kaikenmoista on tapahtunut viimeaikoina; Nanna on palannut takaisin kotiin "juoksulomalta" (suurkiitokset Annelle hyvästä hoidosta) ja ollaan kaikki tyytyväisiä, kun koko perhe on taas koolla =D 21.8.05 Ville teki tosi rankan reissun äipän, Kirsin ja Topi-cockerin kanssa Hämeenlinnan KV näyttelyyn. Sijoituksia ei herunut, mutta erinomainen arvostelu kuitenkin! Seuraava näyttely onkin sitten vasta Oulussa lokakuun alussa, joten Villekin saa jonkin aikaa ottaa ihan rennosti. Nyt meillä sitten onkin edessä muutto, sillä äippä ja isukki ostivat rivitaloasunnon Rovaniemen maalaiskunnasta ja me nyt sitten kuun vaihteessa muutetaan sinne =) Voikin olla, ettei saada uuteen kotiin ihan heti nettiyhteyttä, eli ei välttämättä sitten voida päivitellä sivujakaan vähään aikaan... Äippä on muuten menossa kasvattajan peruskurssille 3.-4.9. eli ilmeisesti aikoo opiskella lisää koirien hoidosta ja kasvatuksesta. Toivottavasti siellä kurssilla sitten painotetaan, että cockerit tarvitsevat päivittäin paaaaljoooon kaikenlaisia erilaisia herkkuja sekä paaaaljoooon hellyyttä ja rapsutuksia =D

Villen tarinoita... ...

13.8.05 oli suuri juhlan päivä! Minusta tuli Pyhännän taipumuskokeiden myötä Suomen ja Venäjän VALIO! Ihan uskomaton juttu =D Äippä meinasi ensin perua koko taipumuskoereissun, koska oli lähes 100 %:sen varma, etten pääsisi koetta läpi. Jokatapauksessa kuitenkin matkasimme Maisa-welssin kanssa Pyhännälle kokeilemaan onnea. Taipumuskokeen järjesti Pohjois-Suomen Spanielikerho ja se oli ko. kerhon historian suurin taipumuskoe, sillä koiria oli kaikenkaikkiaan 22 ja tuomareita 3. Minun suoritustani tuomaroi Tiina Karlström. Kokeessa ensimmäisenä osuutena oli sosiaalinen käyttäytyminen ja se sujui minulta hyvin, sillä minä olen kiltti poika... tosin toisten poikien kanssa täytyy aina silloin tällöin ottaa vähän matsia. Seuraavaksi sitten menimme metsään ja siellä arvioitiin haku ja laukaus -osio. Juuri tuo haku on minulla ollut hieman "hakusessa", kun en aina oikeen jaksa irtaantua kunnolla äipästä ja nytkin aluksi pyöriskelin vaan pyssymiehen lähettyvillä, mutta sitten kun kuului laukaus ja pyssymies lähti, niin silloin lähdin minäkin! Irtaannuin hyvin äipästä ja etsiskelin pupuja eli suoritus meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Sitten olikin aika jäljestää pupu ja siitä hommasta minä tykkään kovasti! Jäljestin todella tarkasti suoraan pupulle ja se osio oli sillä selvä =) Lopuksi täytyi vielä käydä vähän uiskentelemassa ja juuri kun minun vuoroni oli mennä noutamaan vedestä riistapukki, niin alkoi sataa kaatamalla. Siinä vaiheessa äippä oli jo heittämässä hanskoja tiskiin, koska oli varma etten taatusti mene kaatosateella uimaan, mutta kuten tuomarimmekin mainitsi, niin äipän tulisi luottaa enemmän minuun. Minä nimittäin menin reippaasti veteen ja kävin uimalla hakemassa riistapukin ja toin sen suoraan äipälle. Ja tein saman komean suorituksen uudelleen, koska äipän piti heittää riistapukki uudelleen kun ensimmäinen heitto oli liian lyhyt.

Tuomarin lukiessa tuloksia, äippä itki ihan kauheasti onnesta! Niin paljon me ollaan yhdessä harjoiteltu, että oli aivan upeaa saada kiitos kovasta työstä! Ja nyt sitä sitten ollaan valioita =D MAHTAVAA!

Villen tarinoita... ...

On pitänyt niin kiirettä, ettei olla ehditty päivittelemään sivuja, vaikka kerrottavaa olisi kyllä vaikka muille jakaa! 7.8.05 olin elämäni ensimmäistä kertaa mejä-kokeissa ja se oli kyllä kertakaikkiaan hieno kokemus =D Kokeen järjesti Rovaniemen Käyttökoirat ry ja koe pidettiin Rovaniemen maalaiskunnassa Mukkajärvellä. Menimme äipän kanssa jo lauantaina koepaikalle, sillä äipän piti käydä tekemässä pari verijälkeä metsään. Yövyimme Konto-Mukan erämiesten kämpässä ja sieltä olikin mukava aamusella herätä kun ei tarvinnut kuin nousta ylös ja alkaa hommiin! Ensin testattiin laukauksen sieto ja se oli helppo juttu, koska minä en pauketta pelkää ;) Sitten alkoikin muutaman tunnin odotus, sillä arvonnassa saimme äipän kanssa kilpailunumeron 11. Odotimme ja odotimme, kunnes tuli käsky lähteä metsään jäljelle nro 11. Kylläpä kuulkaas äipällä jännitti! Meikäläisen jäljestys oli aluksi hieman sekavanlaista, piti pyöriskellä sinne tänne ja siihen malliin pyöriskelinkin, että hukka tulla tupsahti. Eipä se mitään. Minut palautettiin takaisin jäljellä ja sen jälkeen homma sujui kuin tanssi, tarkemmin määriteltynä homma sujui kuin hidas valssi =D Minä meinaan otan tuon jäljestyshomman ihan kaikessa rauhassa ja nautin samalla luonnosta. Jäljen päästä löysin mehukkaan jäniksen ja kaikenkaikkiaan hienosta suorituksesta sain äipän yllätykseksi 2. tuloksen ja sain samalla kerhonmestaruushopeaa!!!

Nannan tarinoita... ...


20.7.05 Lupasin keväällä, että vielä jonain kauniina päivänä saan opetettua Villelle, että miten painitaan ja peuhataan tosissaan ja nyt se sitten osaa sen! Tosin koulutuksen tueksi tarvittiin juoksut, eli kun mulla alkoi juoksuaika niin johan tuohon Ville-poikaan sai vauhtia =D

Villen tarinoita... ...

9.7.-10.7.05 oli Haukiputaalla kaksipäiväinen ryhmänäyttely ja tottakai me sinne äipän kanssa rynnättiin! Jälleen majailimme Topi-cockerin luona, jossa sitten iltaisin meitä poikia pestiin ja puunattiin näyttelykuntoon. Näyttelymenestys oli taas oikein hieno; minä olin lauantaina VSP ja Topi ERI/2 ja sitten sunnuntaina meikä poika sai EH:n ja Topi oli komeasti PU3! Hienoa Topi! Ja tietysti saatiin kumpikin molempina päivinä hyvät arvostelut =D Koko viikonlopun oli ihan mahdoton helle, joten oli kyllä aivan mahtavaa päästä loppuhuipennukseksi uimaan hiekkamontuille! Tämä poika jääkin nyt sitten ansaitulle kolmen viikon kesälomalle näyttelyistä, joten Torniossa sitten taas mittelöidään komeudesta =)

Villen tarinoita... ...

3.7.05 teimme jälleen näyttelyreissun äipän, Topi-cockerin ja Kirsin kanssa. Matkustimme ensin junalla Ouluun, jossa yövyimme Topin luona ja aamulla sitten huristelimme Uusikaarlepyyn ryhmänäyttelyyn. Hienosti menivät jälleen kisat minun ollessa VSP ja Topi puolestaan nappasi ensimmäisen SERTINSÄ! Jihuu! Kyllä kuulkaas oli näiden poikien äipät tosi iloisia hienoista tuloksista ;)

Nannan ja Villen tarinoita... ...

29.6.-1.7.05 Olimme koko perheen voimin mökkeilemässä Kontojärvellä ja oli kyllä hurjan hauskaa! Meillä koiruleilla aika ei käynyt todellakaan pitkäksi sillä leikimme takaa-ajoa, uimme ja noudimme riistapukkia, söimme mehukasta ruohikkoa, pörräsimme metsässä, tiirailimme pikkulintuja, köllöttelimme, herkuttelimme makkaralla, leikimme Mörri-pennun kanssa, pelasimme korttia ja jalkapalloa sekä otimme aurinkoa. Lisäksi Villelle tehtiin verijälki metsään, jonka Ville suoritti todella hienosti =D Äippä ja Ville joutuivat lähtemään mökiltä jo perjantaina, kun heillä oli viikonloppuna näyttelyreissu, mutta Nanna puolestaan sai olla vielä luonnonhelmassa isukin kanssa koko viikonlopunkin! Mökkeily kuuluu ehdottomasti meidän mielestä maailman parhaimpiin juttuihin =D

Klikkaa kuvaa, niin pääset katselemaan kuvasarjaa!

Villen tarinoita... ...

25.6.05 Ensinnäkin kauhean mukavaa Juhannusta kaikille toivottelee koko meidän perhe! Juhannusta vietämme Rovaniemen Juhannusnäyttelyissä; isukki järjestysmiehenä, äippä kehäsihteeriharjoittelijana ja minä show-championina! Minä championi olin nimittäin tänään elämäni ensimmäisen kerran ROP! Ja kaikenhuipuksi RYP4 eli voitin ryhmästä 8 tosi monta rotunsa parasta! Janinan kanssa kisasimme lapsi ja koira -kilpailussa ja voitimme sen! Hienoa Janina! Olet kyllä todella hyvä handleri =D Että oli kyllä ihan uskomattoman hieno päivä =D

Nannan tarinoita... ...

18.6.05 pääsin minä pitkästä aikaa äipän kanssa kaksistaan reissuun. Matkustimme aikaisin aamulla Tiikerin ja hänen isäntäväen kanssa Kemiin spanieleiden taipumuskokeisiin. Päivä oli todella kuuma ja koepaikalla oli itikoita varmasti monta miljardia, mutta siitä huolimatta saatiin kokeet kunnialla suoritettua läpi. Minusta koe oli tosi helppo ja mukava kun sai juosta vapaana metsässä, etsiä kania ja kaiken huipuksi pääsi vielä uimaankin! Niinpä suoritin kokeen hyväksytysti läpi ja tein äipän todella onnelliseksi =D Kymmenestä koirasta neljä koiraa suoritti tänään taipparit läpi hyväksytysti ja pari niistä reippaista ja urheista koissuista oli rakas ystäväni Kara ja ja suloinen cockeripoika Topi, joka on meidän Villen kamuja... minä kun en noista pojista välitä ja hätyytän ne heti pois jos lähelle yrittävät!

Villen tarinoita... ...

11.6.05 hyppäsin äipän kanssa junaan ja matkustimme Ouluun Kirsin ja Topi-cockerin luokse. Koko ilta pörrättiin Topin kanssa ympäri asuntoa ja välillä äippä ja Kirsi puunasivat meitä poikia näyttelykuntoon, sillä seuraavana aamuna 12.6.05 heräsimme aikaisin ja suuntasimme kohti Nurmeksen ryhmänäyttelyä. Päivä oli kyllä kaikinpuolin onnistunut, sillä aurinko paistoi komeasti koko päivän ja tulihan sitä menestystä kisoistakin. Meikä pojasta leivottiin VSP ja Topi sijoittui hienosti paras uros -kisassa kolmanneksi ja sai varasertin =D Että kyllä nämä pojat hoiti homman kotiin! ROP oli tällä kertaa musta kaunotar Merazure Lady Luck.

Huikea jännitystarina kahden pienen cockerin metsäretkestä

Lumipeuhametsän salaisuus

Nanna ja Ville eivät olleet käyneet lenkkeilemässä pitkiin aikoihin Ounasvaaran metsikössä, joka on tunnettu loistavista lumipeuhausmahdollisuuksista. Niinpä Nanna ja Ville olivat pakahtua riemusta, kun kuulivat pääsevänsä Ounasvaaraan lumipeuhaamaan. Automatka Ounasvaaralle sujui rauhallisesti ja kaikki tuntui muutenkin olevan kohdallaan, mutta sitten kun kaverukset saapuivat lenkkipolun alkuun, niin järkytys oli valtava: Lunta ei ollut missään! Ei siis kertakaikkiaan missään! Miten ihmeessä sitä voi lumipeuhata, jos ei ole lunta?!? Kyllähän Nanna ja Ville olivat huomanneet, että lumi on pikkuhiljaa kaikonnut joka paikasta, mutta miten se voi kadota maailman parhaasta lumipeuhausmetsästäkin?

Nannan salapoliisinvaistot heräsivät silmänräpäyksessä ja hän alkoi tehdä tarkkaa tutkimustyötä lumen löytämiseksi. Nanna komensi Villen mukaan etsintöihin ja kaverukset viilettivät metsän keskelle huimaa vauhtia. Pitkän ja rankan etsinnän jälkeen he saapuivat lammen rantaan ja silloin Ville tajusi vanhempana ja ehkä vähän viisaampanakin, että mitä on oikein tapahtunut: "Tuossa se meidän lumi nyt sitten on. Se on sulanut auringon lämmössä ja siitä on tullut lampi!" Ville tuumaili mietteliäänä. Nannan kasvoille levesi hymy. Hän kaivoi repustaan uimapuvun päälle, loikkasi veteen ja kiljahti iloisesti: "Maailman parhaasta lumipeuhapaikasta on tullut maailman paras uimapaikka!"

(klikkaa kuvia, niin näet ne hieman suurempina)

Ja niinpä Nanna ja Ville viettivät mukavan loppupäivän uiden ja leikkien takaa-ajoleikkiä lammen ympäri. Ja he olivat kauhean iloisia!

LOPPU

Nannan ja Villen juttuja... ...

29.5.05 Kesä on jo kovaa vauhtia tuloillaan tänne Lappiinkin ja sehän tarkoittaa silloin sitä, että pääsee taas UIMAAN! Ollaan käyty jo vaikka kuinka monta kertaa uimassa nyt parin viikon aikana =D Vaikka vesi onkin vielä melko kylmää, niin se ei meitä kahta uimamaisteria hidasta!

Villen juttuja... ...

22.5.05 Lapin Spanielikerho sekä Lapin Nuuskut järjestivät Spanieli- ja noutajapäivät Rovaniemellä Ounaspaviljongilla. Äippä oli kisoissa töissä ja otti minut mukaan, sillä osallistuin rotuesittelyyn, kaunein spanieli-kisaan, mätsäreihin sekä Janinan kanssa lapsi ja koira -kisaan. Kannatti todellakin herätä sunnuntai aamuna aikaisin ja lähteä äipän mukaan, sillä minut valittiin kaikista kisaan osallistuneista spanielirotujen edustajista KAUNEIMMAKSI! =D Hieno homma! Palkinnoksi sain 15 kg:n ruokasäkin, pokaalin ja hienon ison lelun! Janinan kanssa meni myös oikein mukavasti lapsi & koira -kisoissa, eli sijoituimme neljänsiksi. Mätsäreistä ei tullut tänään menestystä, mutta kyllä tuo 15 kg:n ruokasäkki tuo sen verran lohtua, että olen nyt oikein tyytyväinen =)

Nannan juttuja... ...

21.5.05 Jos tuo meidän Ville on hirmuinen metsästäjä, niin olen se kyllä minäkin! Äippä, Kirsi ja Virve kävivät perjantai-iltana tekemässä minulle, Tiikerille ja Karalla verijäljet Pöyliövaaraan, jotka kävimme ajamassa sitten lauantai aamuna. Meillä kaikilla sujui tuo verijäljen nuuskiminen todella hyvin, joten palkkioksi hienoista suorituksista pääsimme porukalla uimaan =D Nyt sitten kovastí odotellaan ensi viikonloppuna pidettäviä Mejä-kokeita, jonne meikätyttö on menossa!

Villen juttuja... ...

19.5.05 oli kyllä aivan kauhean jännittävä ja hauska päivä! Kun äippä tuli töistä, niin se puki valjaat minun päälle ja vei metsään haistelemaan todella mehukkaita tuoksuja =D Äippä oli tehnyt verijäljen metsään ja minusta oli huisin hauskaa tutkia sitä, etenkin kun parista kohdasta jälkeä löytyi herkullisia nakinpaloja! Siis aivan superhauskaa! Ja äippäkin oli kauhean iloinen, kun menin jäljen täydellisesti alusta loppuun asti :) Päivän kruunasi ehdottomasti linnunsiipi, jota sain kanniskella Tiikeri-welssin ja Myy-mäyräkoissun kotipihalla ympäri ämpäri... Vautsi! Kyllä minusta taisi tulla nyt ihka oikea metsästäjä =D Vaviskaa puput ja linnut: täältä tulee hirmuinen Ville-metsästäjä!

16.5.05 olimme äipän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä näyttelyssä! Matkasimme Oulaisten ryhmänäyttelyyn welssien Iivarin, Tiikerin sekä Funnyn kanssa ja matka meni oikein mukavasti... etenkin kun minä sain köllötellä etupenkillä! Näyttelypaikalla tapasin kasvattaja-äippäni Sadun, joka viimeisteli turkkini näyttelykuntoon. Ja hyvin minut viimeisteltiinkin, sillä pärjäsin kisoissa tosi hienosti! Ensinnäkin olin ainoa uros joka sai laatuarvostelun erinomainen ja siten olin sitten myös paras uros =D Rotunsa parhaan -tittelistä kisasin sitten Kiira-kaunottaren (Allway's Shakira) kanssa, joka myöskin asustaa Satu-kasvattaja-äipän luona. Tuomarin mukaan olimme molemmat upeita pakkauksia ja hyviä esiintyjiä, mutta koska valinta oli tehtävä, niin Kiirasta tuli ROP ja minusta siis VSP. Ja kieltämättä Kiira on kyllä niin kaunis, että voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen. Eli kyllä olivat äippä ja Satu-äippä todella iloisia, kun pärjättiin Kiiran kanssa niin hienosti! Hyvä me! Ja suurkiitokset Virvelle hienoista kuvista!

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!

HEI! Arvaa kuka minä olen?

No minä olen SYNTTÄRI-VILLE!!!

Minulla on tänään syntymäpäivä ja täytän kolme vuotta :) Olen siis jo iso poika! Minulle on laulettu tänään synttärilauluja ja olen saanut upeita lahjoja... kakkua tosin ei tarjoiltu, kun minulla on ollut hieman masu kuralla, mutta sain kuitenkin mehukkaita keksejä. Nanna oli ensin hieman möksöllään, kun ei saatu kakkua ja kaikki lahjat oli vain minulle, mutta kun annoin hänen maistaa lahjaksi saamaani herkkuluuta, niin huomasin jo pienen hymyn häivähdyksen Nannan nassulla! On tosi kivaa olla syntymäpäiväsankari :D

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!

Nannan tarinoita... ...

14.2.05 Ville on edelleen meillä. Ensimmäiset kaksi päivää olin hieman möksöllään, kun meille tulla tupsahti uusi perheenjäsen, mutta nyt minusta jo tuntuu siltä, että tuo Ville taitaa olla ihan kehityskelpoinen kaveri =D Ville on tosi rauhallinen ja kiltti poika, mutta aina kun äippä ja iskä jättävät meidät kaksistaan kotiin, niin Ville alkaa kauheasti haukkumaan =( minun kauneusunista ei tahdo tulla mitään siinä kauheassa melussa! Täytynee käydä huomenna ostamassa korvatulpat ;) On muuten Villessä yks toinenkin "ei-niin-kiva" juttu, nimittäin se ei leiki minun kanssa olleskaan... Kovasti olen yrittänyt saada sitä innostumaan hienoista leluistani, mutta ei se Ville ainakaan vielä oikeen ole mukana minun touhuissa... mutta minä lupaan harjoitella ahkerasti joka päivä, niin saattepa nähdä, että vielä koittaa se päivä jolloin peuhataan yhdessä Villen kanssa oikeen tosissaan!

Nannan tarinoita... ...

9.4.05 Lupasin eilen kertoa yllätyksestä, jonka isukki ja äippä lupasivat minulle... No tässä se yllätys nyt sitten on:

Eli tuo tuossa kuvassa on Ville. Äippä ja isukki hakivat tänään hänet Satu-kasvattajan luota Kytökoskelta ja nyt se sitten nukkuu meillä. Ja minun sängyssä. Ja tuossa kuvassakin se on päässyt isukin syliin... Siitä hyvästä VARMASTI änkeän yöllä äipän ja iskän sänkyyn kuorsamaan... (ihan niinkuin en muuten änkeäisi?!?!). Olen nyt ihan väsynyt ja hämmentynyt tästä tilanteesta, joten ehkä on parempi puida tätä Ville-asiaa myöhemmin... vaikkapa huomenna. Nyt tämä tyttö lähtee tirsamaahan... Zzz Zzz...

Nannan tarinoita... ...

8.4.05 oli elämäni ensimmäinen synttäripäivä, elikkäs tämä tyttö on nyt sitten hirmuiset YKSI vuotta vanha =D Minusta tällaiset syntymäpäivät on oikein hauskoja, sillä silloin saa kaikenlaisia herkkuja ja hienoja leluja! Äippä ja isukki on olleet tosi mukavia koko päivän; aamulla he lauloivat minulle synttärilaulun (se tosin ei ollut kovin kivan kuuloista) ja sitten päivällä pääsin shoppailemaan Mustiin&Mirriin (kiitos kaupan tätille herkuista) ja sitten sain herkullista nakki-maksalaatikkokakkua ja sitten sain vielä pari uutta hienoa lelua (toinen niistä on jo tuhottu) ja sitten vielä sain ihania herkkuluita :) Eli kannattaa todellakin olla syntymäpäiväsankari! Äippä ja isukki tosin juttelivat, että varsinainen synttäriylläri odottaa minua vasta huomenna... jännittävää! Kerron sitten heti, että mikä se yllätys oikein olikaan :)

Nannan tarinoita... ...

2.4.05 teimme näyttelyreissun Tiikerin, Karan, Funnyn ja Räpsyn sekä heidän äippöjensä kanssa Kokkolaan. Tiikerin ja Karan kanssa yövyimme menomatkalla Karan kotona Jäälissä, josta sitten aamusella huristelimme kohti Kokkolaa. Räpsy ja Funny saivat valmistautua kisoihin yöpymällä Kokkolassa hotellissa ja saivat nukkua paljon pidempään kuin meikäläiset, jotka heräsivät aamulla kello neljä! Ja olen ihan varma, että Räpsy ja Funny saivat myös aamulla herkutella hotelliaamiaisella... minä sain vain pari kuivaa raksua :( Päivä oli oikein mukava, sillä tapasin pitkästä aikaa veljeni Wilin sekä Topi-cockerin :) Myös Minna-kasvattajani oli paikanpäällä ja hänellä ja äipällä riitti kyllä juttua... mistäköhän lienee jutustelivat pitkin päivää?!? Varmaankin suunnittelivat jotain minun pääni menoksi!

Itse kisoissa meidän luppakorvakerholla meni oikein mukavasti; minä, Kara ja Räpsy saatiin EH:t ja Tiikeri sekä Funny olivat yllättäen taas kaikenmaailman ROP:peja, RYP:pejä... ... DIP:pejä, VIP:pejä!!! Eli hienojen pokaalien ja ruusukkeiden kanssa lähtivät Tiikeri ja Funny huristelemaan takaisin kotia kohti! Kiitos taas ihanille matkakumppaneille... te ootte kyllä parhaat reissukaverit mitä voi olla =D

Nannan tarinoita... ...

26.3.05 pyörähdimme äipän kanssa mätsäreissä, jotka olivat Rovaniemellä järjestettävän Mätsäri Cup:in toiset osakilpailut. Koiria oli tosi paljon kisailemassa ja myös Tiikeri, Kara ja Milla olivat mukana mittelöissä. Osallistuin taas Janina-tyttösen kanssa lapsi&koira -kisaan ja sijoituimme hienosti kakkosiksi :D Lapsi&koira -kisan lisäksi kilpailin viimeistä kertaa pentuluokassa ja ensimmäisellä kierroksella sain sinisen nauhan. Sitten kun kaikki sinisen nauhan saaneet pennut menivät kehään, niin sattui jotain todella mielenkiintoista... Minä nimittäin VOITIN! Ajatelkaa... MINÄ! Wautsi! Sehän tiesi sitten sitä, että pääsin vielä Best In Show-kehään ja loppujen lopuksi olin BIS4!!! =D =D Tuomari kehui minun esiintymistä sekä liikkeitä hienoiksi ja sanoi, että olen oikein sutjakassa kunnossa (lumipeuhan ansiosta). Ja palkinnot olivat myös todella hienoja; sain POKAALIN (elämäni ensimmäisen pokaalin), kaksi hienoa ruusuketta, Frolic-herkkupussin, puruluun, köysi/pallo -lelun sekä lisää namupaloja ja äippäkin sai tikkarin =D Nyt meillä juhlitaan ja täytyykin tästä lähteä herkuttelemaan pizzalla!

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!

Nannan tarinoita... ...

19.3.-21.3.05 teimme sellaisen reissun, että menee äipän kanssa ainakin viikko, että selviämme siitä! Lähdimme nimittäin näyttelyreissulle Tampereelle Ninan, Funnyn, Virven, Tiikerin, Kirsin, Karan sekä äipän kanssa. Menomatkalla yövyimme Jämsässä Ninan vanhempien luona ja se olikin jännä paikka, kun siellä oli ihka oikea FASAANITARHA! Koko sunnuntaipäivä menikin sitten Tampereella näyttelytohinoissa ja automatkassa Tampere-Oulu. Sunnuntaina yövyimme Karan kotona ja tänään sitten jatkoimme matkaa kotiin ja nyt minä olen sitten tässä kotona päivittelemässä sivujani =D Kauheasti minua kyllä väsyttää, joten en jaksa enempää kirjotella tarinoita... täytyy ottaa pienet kauneusunet :) Suuret kiitokset matkaseuralaisille sekä Jäälin sedälle ja tädille, kun annoitte meidän nukkua teillä ja katsella hienoja fasaaneja! Ja kiitoksia myös Karalle yöpaikasta... tulen teille parin viikon päästä uudestaan yökylään!

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana!

Nannan tarinoita... ...

12.3.05 menimme äipän kanssa Lapin Spanielikerhon järjestämälle trimmauskurssille. Mukana silputtavina olivat myös Milla-enkku ja Roby-cockeri. Kara-kamua ei tällä kertaa parturoitu, joten hän toimi kurssin aikana seuraneitona. Vartiaisen Sanna toimi kurssin opena ja Karan Kirsi-äippä oli apurina. Äipällä oli kurssilla tosi mukavaa ja hän sai paljon uusia vinkkejä, mutta minä puolestani voin sanoa kaikille kolleegoilleni, että jos vain on mahdollista, niin älkää menkö koskaan minnekään trimmauskursille leikeltäviksi, koska siellä joutuu könöttämään pöydällä ainakin 100 tuntia! Tai minun äippä ainakin oli niin hidas, että alkoi jo hieman kyllästyttää koko touhu... Onneksi pääsin sitten kunnon lumipeuhalenkille Karan kanssa, niin se sai minut taas hyvälle tuulelle :D

Kiitoksia tuhannesti Karille ja Maijalle alla olevista kuvista, trimmaustiloista sekä kahveista (ja minä haluan erityisesti kiittää Maijaa pullasta) ja suurkiitokset tietysti myös Sanna-opelle ja Kirsille :)

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina!

Nannan tarinoita... ...

20.2.05 Äipälle on todellakin jäänyt kauhea näyttelyvimma päälle ja niinpä minut raahataan nykyisin jatkuvasti jonnekin missikisoihin... Eilen oli sitten vuorossa elämäni ensimmäiset ryhmänäyttelyt, jotka pidettiin Torniossa. Tulokseksi sain JUN EH/2, eli hyvin meni! Näyttelyissä oli paljon myös kamuja (Topi-cockeri, Kara, Milla, Maisa, Funny...), jotka kaikki pärjäsivät oikein hienosti, etenkin Funny, joka nappasi mukaansa taas kerran hienot pokaalit! Kamalasta lumipyrystä huolimatta oli oikein mukava päivä =D Ja kiitokset Maisalle matkaseurasta!

Nyt täytyykin alkaa valmistautumaan TOKO-harkkoihin, joita Karan ja Tiikerin äipät alkavat ohjaamaan aina näin sunnuntaisin... jos ne vaikka sais opetettua minut tosi taitavaksi tottelijaksi =D

Nannan tarinoita... ...

13.2.05 piipahdimme mätsäreissä, jotka olivat Rovaniemellä järjestettävän Mätsäri Cup:in ensimmäiset osakilpailut. Janinan kanssa kilpailtiin lapsi&koira -kilpailussa ja tuomarin mukaan olimme jopa aivan liian hyviä koko kisaan :) Janina kyllä osaakin esittää minua aivan kauhean hyvin! Seuraavaksi vuorossa oli sitten pentuluokka, jossa kilpakumppaninani oli rakas painikamuni Tiikeri. Hän oli elämänsä ensimmäistä kertaa mätsäreissä. Tiikeri antoi minun saada punaisen nauhan ystävänpäivälahjaksi, herrasmies kun on :D Minä sijoituin hienosti punaisen nauhan saaneiden pentujen kolmoseksi. Tiikerillä puolestaan oli oikea voittoputki päällä, hän nimittäin voitti sinisen nauhan saaneet pennut ja oli loppujen lopuksi BIS-3!!! Upea suoritus!

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina!

Nannan tarinoita... ...

Lähdimme äipän kanssa 28.1.05 junalla kohti Turkua, esiintymään Turun KV-näyttelyyn sekä moikkaamaan äipän Tuija-siskon perhettä :) Olin elämäni ensimmäistä kertaa junassa ja ensin meinasi kyllä pienoinen paniikki iskeä kun juna lähti liikkeelle! Turkuun mennessä en uskaltanut nukkua junassa olleskaan, joten olin tosi väsynyt näyttelyssä, mutta kun sitten päästiin Tuijan luo kauneusunille, niin johan alkoi leikki taas maistua! Lauantaina tosiaan piipahdimme Turun messukeskuksessa KV-näyttelyssä ja esiinnyin ensimmäistä kertaa junioriluokassa... olinkin luokkani nuorin! Tapasin myös "virtuaalikamuni" Nessin, joka oli tosi kiltti ja mukava tyttö =D Minä puolestani olin hieman kärtymakkara-tuulella, kun en nukkunut edellisenä yönä junassa ollenkaan, mutta väsymyksestä huolimatta menin oikein hienosti kehässä ja sain tulokseksi EH:n! Oltiin kyllä äipän kanssa onnemme kukkuloilla noin hyvästä tuloksesta sekä arvostelusta!

Nannan tarinoita... ...

Voi, että ulkoilu on kivaa lauhoilla keleillä ;D Sinun tarvitsee harrastaa vain muutama minuutti reipasta lumipauhaa ja saat tällaiset hienot korvat!

Nannan tarinoita... ...

Kajaani 9.1.2005

Nyt se on sitten takanapäin! Siis minun ja äipän ensimmäinen virallinen näyttely =D Lähdimme jo aamulla neljän aikaan ajelemaan äipän, Virven ja Janinan kanssa kohti Kajaania ja kylläpä se matka tuntuikin pitkältä... olisi tullut edes uni silmään, niin oltais oltu nopsempaa perillä! Kajaanissa sitten olikin vilinää ja vilskettä kun joka paikasta pursuili ihania puunattuja koiruleita :) Tapasimme myös minun Minna-kasvattajan, joka hieman parturoi minua ennen kuin menin pyörähtelemään kehään. Esiinnyin tosi hyvin, en hyppinyt enkä vetänyt ollenkaan ja siitäkös äippä oli riemuissaan... niin riemuissaan, että osti minulle ison kasan kaikenlaisia herkkuja =D Loppupäivästä sitten Janina ja Jenny harjoittelivat näyttelyjuttuja minun ja Karan kanssa.

Pidä hetki hiiren osoitinta kuvan päällä niin näet kuvatekstin ja klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina!